Free to play- ja mobiilipelien viime aikoina kasaama, alati kasvava taalerivuori on houkutellut esiin analyytikoiden, konsulttien ja oman elämänsä asiantuntijoiden limaisen armeijan. Ehdotan pikaisia suojelutoimenpiteitä kulttuurihistoriallisesti tärkeille pelisarjoille ennen kuin on liian myöhäistä.

Sanomattakin on selvää, että Angry Birdsin ja Clas of Clansin menestys on monistettavissa läpi koko pelikentän. Ei muuta kuin ansaintalogiikka.xls auki, ctrl+a ja vanha kunnon copy-paste käyttöön. Jos pokka riittää, voi maksumuurin taakse viedä myös pelimekaanisesti tärkeitä ominaisuuksia ja kas, rahavirrat sen kuin voimistuvat. Miksi kassakoneet eivät sitten laula ympäri maailmaa disruptiosta innoissaan olevissa pelitaloissa?

Ehkä jossain on vielä jotain järkeä?

Mutta onneksi ei sentään Electronic Artsin palkkalistoilla, EA nimittäin ystävällisesti demonstroi mitä tapahtuu, kun laskimet määrittävät taidetta. Yhtälön piti olla vedenpitävä: otetaan suosittu pelisarja, esimerkiksi Dungeon Keeper, tehdään siitä ilmainen uusintaversio ja lisätään pari vapaaehtoista maksukikkaretta mukaan. Mikä voisi mennä vikaan? No ihan kaikki. Kaikki. Huhhuh.

Missä EA, siellä myös Microsoft, joka lisäsi mikromaksuja täysihintaiseen Forza 5 -autopeliin. Luit oikein, maksat ensin suu messingillä 69,90 odotetusta autopelistä, vain huomataksesi, että simulaatio onkin autokaupasta eikä ajamisesta. Jos uusi Dungeon Keeper on pay2play free2playn sijaan, niin Forza on sitten varmaan pay2free2play2pay. Sanottakoon se Microsoftin ja pelinkehittäjä Turn 10:n puolesta kuitenkin, että heidän selityksissään on edes jotain yritystä.

Minua surettaa rakasta harrastustani piinaava kapitalismipeikko. Pelintekijöiden työtä tahrataan ylimääräisillä hintalapuilla ja psykologien juonimilla addiktointimenetelmillä. Suunnittelupöydällä eivät ole enää uusien maailmojen kartat ja vieraiden rotujen diplomatiasuhteet, vaan ansaintalogiikka.xls. Pelaajat totta kai äänestävät lompakoillaan, mutta kuinka paljon lupaavia pelejä ehditään pilata ennen kuin realiteetit saavuttavat sikariportaan?

Onneksi liioittelen pelien ahdinkoa minkä kerkeän  peleillä on loistava tulevaisuus ahneista pelinpilaajista huolimatta. Uudet tuulet ovat puhaltaneet indie-pelit ennennäkemättömään kukoistukseen ja Kickstarter tarjoaa varteenotettavan rahoitusmahdollisuuden isojen julkaisijoiden ylenkatsomille projekteille. Mutta silti… pitäkää limaiset näppinne erossa hienoista pelisarjoista!

PS. Tässä esimerkkejä reiluista ja tuottoisista free2play-peleistä: Dota 2, Path of Exile ja Clash of Clans. Erityinen hatunnosto myös Nintendolle, joka ei edes nykyisessä kuopassaan suostu tinkimään periaatteistaan, vaan haluaa edelleenkin tarjota faneilleen vain ja ainoastaan sataprosenttista Nintendo-laatua.

Advertisements

Kivijalka 2.0

10.2.2014

Viime viikolla julkaistiin Digibarometri 2014. Yllätykseni oli suuri, kun digi-ihmisten tavanomainen selkään taputtelu loisti Musiikkitalon tilaisuudessa poissaolollaan ja pääosassa oli laadukas keskustelu. Yleisökin osallistui! Suomessa!

Digibarometri 2014:n viesti oli selkeä. Suomella menee hyvin, mutta voisi mennä paljon paremminkin. Ja jos kehitys junnaa paikallaan, saattaa kohta mennä kertaluokkaa huonommin. Käsi ylös kaikki yllättyneet.

Onnistunut seminaari herätti useita ajatuksia, mutta eräs sivujuonne olisi ansainnut enemmän huomiota. SOK:n markkinointijohtaja Veli-Pekka Ääri toi sivulauseessa esille yhden IBM:n tuoreista tulevaisuuden visioista: lokaali ostaminen voittaa verkkokaupan. Auditorion ollessa täynnä verkkokaupan ja kivijalan asiantuntijoita olisi ollut mielenkiintoista kuulla kuinka IBM:n ennustus voisi toteutua, vai onko sillä mahdollisuuksia toteutua lainkaan.

Kivijalan voittamisella IBM ei toki tarkoita verkkokaupan häviämistä, vaan sen liittymistä symbioosiin kivijalan kanssa. Verkkokauppa ei siis uhkakuvista huolimatta tule hävittämään perinteistä kauppaa, vaan uudet palvelumallit ja ansaintalogiikat kurovat umpeen kahden kaupan välisen kuilun. Kaksi kauppatapaa elävät tulevaisuudessa saumattomassa yhteistyössä kivijalan pitäessä yllä analogisen maailman brändi-identiteettiä sekä palvelukokemusta, ja verkkokaupan palvellessa asiakasta kaikkialla 24/7.

Itse toteutin ennustusta heti seuraavana päivänä selatessani Levykauppa X:n verkkokaupassa Kallion myymälän hyllyssä olevia vinyylejä. Bongasin muutaman mielenkiintoisen, jonka jälkeen menin kivijalkaan hakemaan näppituntumaa. Kasasin siis käytännössä ostoskorin verkossa ja menin sitten tekemään lopullista päätöstä myymälään. Keksin käyttäytymisestäni heti ainakin kolme selvää etua kuluttajalle:

  • Sano ei ei-oolle! Katsomalla hyllysaldot etukäteen saa selville löytyykö kaupasta kiinnostavia tuotteita.
  • Näppituntuma on paras tuntuma! Tuotteiden hiplaus on kivaa ja hyvä kauppakokemus voi olla lähes yhtä tärkeä osa ostosta kuin itse tuote.
  • Piut paut postimaksuille! Säästät selvää rahaa kantamalla ostoksesi itse kotiin. Lisäksi saat raitista ilmaa!

Tähän yhtälöön kun lisää tulevaisuuden herkut augmentoidusta todellisuudesta personoituun kauppakokemukseen, niin avot! Tarina on tietenkin toinen, mikäli sattuu asumaan jossain peräkylässä, missä viimeiset kivijalat ovat pizzeria ja hautaustoimisto. Kaikille muille suosittelen lämpimästi varaamaan lippuja kivijalan renessanssiin!

Uusi alku

6.2.2014

On tullut aika uudelleen aktivoida nyt noin vuoden hiljaiseloa viettänyt blogini. Sapattivuosi kirjoittamisesta oli virkistävä, mutta ammatillisen uskottavuuteni (hah) säilyttämiseksi minun lienee parasta palata näppäimistön ääreen.

Ei uutta alkua ilman uusia kujeita, tarkkaavaisimmat nimittäin ehkä huomasivatkin, että kirjoituskieleni on vaihtunut suomeen. Syynä on se, että tekstin tuottaminen suomeksi ei ole niin työlästä kuin englanniksi. Haluan myös vaihtelun vuoksi käyttää äidinkieltäni.

Asiaan. Julistan digiseikkailublogini siis jälleen aktiiviseksi, ja juhlistan tätä loogisesti listaamalla viisi asiaa, joissa analoginen voittaa digitaalisen.

1. Printti-Hesaria on mukavampi lukea kuin iPad- tai verkkolehteä.

2. Vinyylilevyllä on sielu, MP3-tiedostossa on korkeintaan virus.

3. Kirja tuoksuu seikkailulta, täppärit eivät (oletettavasti/toivottavasti) miltään.

4. Ulkomainonta elävöittää kaupunkikuvaa, display-mainonta verkossa taas on lähinnä surullista.

5. Kynän rapinaa paperilla voisi kuunnella rentoutumismielessä levyltä, mutta täppäreiden kirjoitusääni *thud-thud-thud* alkaa nopeasti jurppia.

Siinä se, ensi kerralla jokin oikea kirjoitus.