On tullut aika uudelleen aktivoida nyt noin vuoden hiljaiseloa viettänyt blogini. Sapattivuosi kirjoittamisesta oli virkistävä, mutta ammatillisen uskottavuuteni (hah) säilyttämiseksi minun lienee parasta palata näppäimistön ääreen.

Ei uutta alkua ilman uusia kujeita, tarkkaavaisimmat nimittäin ehkä huomasivatkin, että kirjoituskieleni on vaihtunut suomeen. Syynä on se, että tekstin tuottaminen suomeksi ei ole niin työlästä kuin englanniksi. Haluan myös vaihtelun vuoksi käyttää äidinkieltäni.

Asiaan. Julistan digiseikkailublogini siis jälleen aktiiviseksi, ja juhlistan tätä loogisesti listaamalla viisi asiaa, joissa analoginen voittaa digitaalisen.

1. Printti-Hesaria on mukavampi lukea kuin iPad- tai verkkolehteä.

2. Vinyylilevyllä on sielu, MP3-tiedostossa on korkeintaan virus.

3. Kirja tuoksuu seikkailulta, täppärit eivät (oletettavasti/toivottavasti) miltään.

4. Ulkomainonta elävöittää kaupunkikuvaa, display-mainonta verkossa taas on lähinnä surullista.

5. Kynän rapinaa paperilla voisi kuunnella rentoutumismielessä levyltä, mutta täppäreiden kirjoitusääni *thud-thud-thud* alkaa nopeasti jurppia.

Siinä se, ensi kerralla jokin oikea kirjoitus.